torstai 26. helmikuuta 2015

Syömään!

Tässä tänään tajusin että hittolainen, pisteethän on ollu eilisestä lähtien 23, 24:n sijaan! Eli painonvartijoiden pisteet putoaa kun ysikymppinen muuttuu kasikymppiseksi.
No sen myöntä myös tuli syötyäkin..

 Aamu alkoi perinteisellä maustamattomalla, rasvattomalla jugurtilla johon laitoin 2rkl granola muromysliä. Kuulostaa mauttomalta mutta sitä se ei ole! Ulkonäköä ei pidä vähätellä, maistuu vaikka tätä on tullut jo syötyä kuukauden päivät aina aamupalalla, rahkat ovat tällä hetkellä taakse jäänyttä elämää. =P


Päivällä tuli käytyä asioilla kaupungilla niin kuis yllättäen kun isännän kanssa oltiin liikkeellä ja tämän lounasaika puski päälle, päädyimme syömään ulkona. Viimeisestä kahdestaan ulkona syömässä onkin mennyt sellaiset puolitoista vuotta! hui!
Totesimme ettemme anna enää sen tapahtua uudestaan ja jostain hommataan joku katsomaan tuhisijoiden perään että pääsemme viettämään kodin ulkopuolellakin yhteistä aikaa!

Mihin siis päädyimme? Amarilloon.. jep..
Monet varmasti ajattelisivat että sehän on vihoviimeinen paikka jonne kannattaa laihduttaessa mennä mutta siinä ovat väärässä. Hiukan kiusattuani tarjoilijaa ja tätä juoksutettuani keittiön puolella kysymyksellä paljon kaloreita tietyssä annoksessa on, isäntä kommentoikin että olen kuulemma tarjoilijan pahin painajainen!
Ihan sama vaikka olisikin! Tarjoilijan tehtävä on selvittää jos asiakas kysyy ja minähän kysyn! =D

Aivan mahtava tarjoilija olikin kiitos hänelle, ja lopulta kävikin niin että ennen kuin sain vastausta paljon heidän Vege pocketissa on kaloreita päädyin toiseen annokseen kysyttyäni tästä annoksesta että miten kastike on lautasella ja kuultuani että on kaiken alla, pyysin sen lautasen viereen (eli pieneen kuppiin).
No okei, olin pieni painajainen mutta pyysin kohteliaasti anteeksi aiheuttamastani vaivasta johon tarjoilija hymyili, totesi että sitä varten he ovat siellä ja lopuksi sanoi vielä perään että ihan hyvä se on kuulla paljon siinä vege annoksessa on kaloreita niin tietää seuraavalla kerralla kertoa.

Kuvaa tästä herkullisesta annoksesta en saanut, kiitos Amarillon hämärän valaistuksen mutta voin kertoa että kannattaa ottaa! Ja vielä siten että kastike tosiaan on sivussa! Siten saa itse määrittää kuinka paljon sitä ottaa..
Kyseessä siis on Amarillon campfire salmon.
Taivaallisen hyvää ja pitää nälän pitkään loitolla!

Koska annoksen pisteitä en tarkkaan pystynyt laskemaan, laskin sen pistetaulukkoa apuna käyttäen ja sain 10 pistettä. Sinäänsä ei paha määrä kun tyypillisesti lounaalla ja päivällisellä pitäisi syödä 8 pistettä.

Päivälliseksi olin jo kaksi päivää sitten pyytänyt isäntää tuomaan elintarvikkeet joten se oli todella helppoa vain tehdä kun olin hakenut tuhisijat tarhasta.
Kyseessä on itämainen broileri-nuudelikeitto. Otin ohjeen painonvartijoiden omasta kirjasta (tähän hätätään en löytänyt kuvaa kirjasta joten otan siitä joku päivä kuvan), joka on ollut todella isona apuna ruokia keksiessä!
Tämän yhden annoksen pistemäärä oli 3! Kyllä vain! Kolme!
Eli vaikka söinkin Amarillon ihanan lohen päivällä niin pisteitä on vieläkin jäljellä!

Näihin sanoihin voinkin lopetella tämän herkullisen tekstini kertoen samalla että pienemmän tuhisijan kanssa on tullut uusi harrastus tarhan pihassa..
Aina kun haen tuhisijoita, nuoremmasta on kivaa kun äiti käyttää häntä punnuksena! Eli tämän kanssa pitää tehdä kiertoliikkeitä, kyykkyjä yms. Sama jatkuu vielä kotona kun ruokaa pitäisi tehdä joten kuka sitä pt:tä tarvitsee kun on kaksi jo omasta takaa! =D

tiistai 24. helmikuuta 2015

Mittaus!


                                                                          Good morning!


Niinpä onkin jälleen mittaus päivä ja kylläpä muuten antoi puhtia aamun lenkille!
Eli heräsin tänään 5.15 ja suunnistin ennen vaatteiden vaihtoa vaa alle ja vau mitä tuloksia taasen!

Eli paino 88.6!, housun koko pysynyt vielä samana eli 44 vaikkakin pitäisi hommata vyö (muutun kohta muuten hiphoppariksi), rinnan ympärys 106, hauis pienentynyt yhdellä sentillä myös eli 30 ja vyötärö on 106! Eli siitäkin on hävinnyt kolme senttiä!

Kokonais tuloksessa siis olen laihduttanut 38 päivän aikana 9,3 kiloa! Vyötäröltä hävinnyt 10 senttiä! Rinnan ympäryksestä hävinnyt 6 senttiä ja housun koko pudonnut kohta kahdella koolla!

Olo on ruumiissa väsynyt mutta energinen! Tiedän on outoa pistää nuo kaksi sanaa samaan lauseeseen mutta se on totta! Lihakset tuntuu joka päivä että niillä on tehnyt jotain mutta samalla kun niissä tuntuu (aristus sana kun on väärä ilmaisu tälle tunteelle) niin samalla on todella energinen olo, jaksan päivä päivältä tehdä enemmän, ärsytys kynnys ja kiukut ovat todella pienentyneet jos enään ollenkaan.
Olen kokoajan innokkaana tekemään kaikkea uusia asioita!

Olen todellakin koko ajan muuttumassa täysin uudenlaiseksi ihmiseksi, mutta se ei ole yhtään huono juttu! Se itseään inhoava, kaikille kärttynen ja väsynyt minä saakin jäädä koko loppu elämäkseni kauas ja pysyä siellä! Tämä uusi minä saakin tulla ja pysyä täällä, sen olen päättänyt!
En tahdo enää siihen mitä olin vuoden alussa!

Sitten ruokamaailmaan!

Löysin aivan mielettömän ihanan idean, joka on lehtitortillat! Yhden tortillan pisteet olivat 2 pistettä kun en käyttänyt sitä vehnäistä läkkyrää ollenkaan. Eli laitoin mieleisiä täytteitä salaatin lehden (itse käytin jääsalaatin kerästä otettua lehteä mutta kiinankaalikin kuulemma sopisi),
Omat täytteet olivat paistettua broileria 1 rkl, salsaa 1/2 tl, raejuustoa 1tl, paprikaa, kurkkua ja tomaattia.
Oli mielettömän hyvää! Tuhisijat aluksi hiukan ihmettelivät mitä oikein teen ja kun selitin että tämä on äitin tortilla alkoi tytöt vielä seuraavana päivänä jämistä kun saatiin lounas huutelemaan että äidin pitää ottaa oma tortilla, vehnäläkkyrä tortilla olivat kuulemma heidän! =D
Sydänhän siinä suli kun tajuavat jo niin paljon ja tietämättään auttavat/tukevat tätä omaa projektia. Sitä kun ole lasten kuullen tahtonut tuoda liian paljon esille sillä se aika ei todellakaan ole vielä että meidän tuhisijoiden tarvitsisi huolehtia omasta ulkonäöstään!

Palatakseni vielä treeneihin, tukemisesta kun juolahti mieleen tuo lauantainen treeni päivä..
Isäntä siis katsoi tuhisijoiden perään mutta vanhempi tuhisijat tahtoi olla "jumpassa" mukana johon tietenkään en voinut kieltäytyä oli sen verran suloista katsella sivusilmällä toisen vakavaaa yritystä pysyä mukana, niin kesken vaikean liikkeen tyttö otti ja alkoi kannustamaan "hyvä äiti, sie pystyt siihen!" <3
Ei voisi toivoa parempaa kannustus joukkoa kuin nämä kolme elämäni tärkeintä ihmistä ja kuka tarvitsee ulkopuolista Personal Traineria, en minä ainakaan! =D <3

20 päivän päästä uusi punnitus ja ensimmäistä kertaa sitten tämän laihdutusaloituksen ajattelin asettaa itselleni tavoitteen päivä 30 punnitukseen.
Eli 4 kiloa pitäisi lähteä siihen mennessä! Tiedän, aika kova tavoite mutta uskon että onnistun siinä! Tämä siis tarkoittaa että pitäisi saada kilo/5pv..
Parhaani yritän ja treenausta sekä joka päivä yli tunnin lenkki aamuisin niin eiköhän se sieltä saavuteta! =D


Kuva lainattu netistä

perjantai 20. helmikuuta 2015

There is no quitting!

Tänään herätessäni ei voinut olla sitten yhtään väsyneenpi olo, lenkki jäikin oletettua lyhyemmäksi.. kiitos tuon pääkallokelin! Ei piru miten liukkaaksi voi yksi plussa keli tehdä sään!
Saatuani tänään kaikki juoksevat asiat tehtyä kello oli 10.15 ja tajusin että jos meinasin haluta tänään treenata niin pitäisi syödäkkin siis jotain.. Juoksevien asioiden hoito päivinä tuntuu että unohdan täysin sen oikean rytmin syömisessä, juoda onneksi sentään muistan!
Niinpä piti siis syödä ja kello olikin hiukan yli kaksitoista ennen kuin pääsin Tapoutin kimppuun ja kuinka ollakkaan ei millään oisi jaksanut aloittaa.
Mutta kun aloitin niin kohtuullisen kivuttomasti se menikin! Tarkoitan siis sitä että pysäytin ohjelman vain siitä syystä kun piti kuminauhaa laittaa jalkojen ympärille tai käsien ympärille, eli menin ohjelman omien juomataukojen mukaan koko treenin!
Meinasin purskahtaa yhdessä vaiheessa kohtuuttomaan nauruun kun ohjaaja huusi kesken punnerrusten että There is no quitting Tapout, you have to come and get it!
So true!
Eli ei voi luovuttaa kun nyt lähtenyt niin hyvin käyntiin!
Sentään sain kumminkin päivän pisteet syötyä (vieläkin se 24), kiitos sen että toteutin isomman tuhisijan toiveen, lämpimiä voikkareita.
Täystummaa ruisleipää, ei yhtään rasvaa, tonnikalaa, suolakurkkuja (0pistettä!) ja kevyttä juustoa päälle.


Päädyin tekemään tässä yhtenä päivänä tälläisen tempun että ruksaan netistä otetusta treeniohjelmasta aina sen päivän pois kun se on tehty. Jääkaapin ovessa on oma samanlainen mutta en vain raaski raksia siitä noita pois, mikäli vielä tuon 90 päivän jälkeen tekee mieli vetää uudestaan, näin pystyn katsomaan siitä jääkaapin ovessa olevasta mitä sinä päivänä pitä tehdä ja tietokoneella olevaan voin merkitä sen päivän tehdyksi. Tänään siis oli viikko 1 päivä 5, legs and back.
Huomenna olisi sitten työpäivä, munkkien paistoa (onnekseni aiheuttaa oksennus refleksiä sen haju joten ei tuota vaikeutta kieltäytyä niistä..) ja saas nähdä miten huominen treeni menee työpäivän jälkeen!
Onneksi mies on niin tukeva että kehittelee treenituokion ajaksi tuhisijoille tekemistä joten saan treenata suht rauhassa.. =)

Nyt hetkeksi sohvalle nauttimaan hetken omasta ajasta ja sen jälkeen ansaitulle levolle! Palaamisiin!

torstai 19. helmikuuta 2015

Hyytelömahainen Ekopaastoilija!

Jep.. Otsikko kertoi enemmän kuin mikään muu ikinä!

Olen siis laihdutuksessa siinä vaiheessa että maha on alkanut hyllymään kuin hyytelö (jota en siis voi missään muodossa katsoa kun alkaa kakotuttamaan).
Tuntuu että tuossa se vaan hyllyy eikä muuksi muutu.. Tiedän, pitää antaa itselleen aikaa sillä en ole edes saavuttanut 1/4:aa.. Eli tämä projekti on vuoden kestävä ja menee kolmen kuukauden sykleissä. Jokaisen syklin lopussa minun kuuluisi katsoa kuinka paljon liikuntaa tulisi muokata niin että sitä olisi sopivasti..
Okei, tiedän että tämä malli on otettu hurja muodonmuutos-ohjelmasta hiukan muokattuna versiona mutta siinä on oikeasti itua. Toinen jonka tiedän on se että flunssan takia tämä meni vähän uudelleen mietittäväksi, sillä kolmen kuukauden laihdutuksen kohdalla (eli laihdutuspäivänä 90) en ole saanut vielä Tapouttia loppuun.. mutta tällä idealla olisi tarkoitus edetä. Katsotaan mitä käy..

Nyt siis aloitan aamuni vesilasin jälkeen tunnin reippaalla kävelylenkillä koirien kanssa ja riippuen päivästä teen (tällä hetkellä) joko heti tuhisijoiden hoitoon viennin jälkeen tapout-ohjelman tai jos tuhisijat ovat kotona, niin teen sen silloin kun nämä ovat päiväunilla..
En muista olenko kertonut mutta määräaikainen työsuhde tosiaan viime vuoden syksynä päättyi ja pääsin viikonloppu töihin jonka johdosta lapsetkin ovat siirtyneet osa-aikahoitoon siksi aikaa kunnes löydän taas viikolla tehtäviä töitä. Tämän takia liikunta ohjelmaa pitää aina muokata sille päivälle sopivaksi mutta niin sen kuuluukin mennä.. tehdä sille tilaa mutta sen ei pidä stressata.

Mikäs sitten tuo ekopaasto juttu on..
Kävin puutalobabyn sivuilla ja blogin pitäjä oli tehnyt marttojen testin millainen ekopaastoaja olet.. No pitihän se itsekkin sitä sitten kokeilla ja millainen sitten olen?

Olet ekopaastointoilija!


Mietit valintojasi niin, että ne olisivat ympäristön kannalta mahdollisimman kestäviä. Näet vaivaa kierrätyksen ja tuunaamisen kanssa ja vietät usein en-osta-mitään –päivää. Haluat tehdä parhaasi ilmastonmuutoksen hyväksi, jotta tulevat sukupolvet eivät joutuisi kärsimään meidän virheistämme. Sinulla on ideoita myös toisille ekopaastoon.
Kerro hyvät käytäntösi toisillekin.

Pitää kyllä aika hyvin paikkansa vaikkakaan en sitä aina toteutakkaan.. Kyllä.. jotkut metallitölkit päätyvät sekajätteeseen mutta suurin osa päätyy kierrätykseen (tämän kun tahdon opettaa lapsillemme) ja kyllä.. meillä laitetaan biojätteet omaan roskikseen! Siitä olen ehdoton!

Muuten tulos on kyllä täysin paikkansa pitävä joten suosittelen kokeilemaan sitä ja miettimään mitä jo pienellä teollakin voisi saada aikaan!
Testin pääsee tekemään tästä.

tiistai 17. helmikuuta 2015

Uni

Niinhän siinä sitten kävi että piti tulla ihan tänne asti kirjoittamaan siitä.. oli sen verran hullua.

Olin sohvalla, kaapissa kolme muumi suklaapatukka, marabou suklaalevy, tutti frutti karkkipussi ja pupuneidin hedelmärae pussi (näitä siis saa pääsiäisen aikaan kaupoista joita olen himoinnut joka vuosi näihin aikoihin..)
Siinä siis olin, ahmien herkkuja suuhuni tietäen ja sisäistäen ettei ne tee minulle hyvää. Siitä huolimatta söin niitä.. Kaikki meni ja vielä teki mieli lisää makeaa. Sitten iski morkkis, morkkiksen jälkeen iski lisä himot makeaan, siitä iski vielä suurempi morkis tietäen että teen vain itselleni hallaa. Katsoin mahaani joka oli kuin tammikuun alussa, pyöreä kuin jalkapallo. Oloni alkoi mennä huonoksi, tuntui kuvottavalta ja kauhealta. Sitten heräsin, katsoin miestäni joka myös heräili, tämä toivotti hyviä huomenia ym ihanaa.. En vastannut kuin muutamalla sanalla takaisin, jälkeenpäin mietittynä aika töykeästikkin..
Nousin, puin ja lähdin koiriemme kanssa tunnin lenkille.. Vasta lenkillä ollessani tajusin että se kaikki oli vain unta! Se ei tapahtunut oikeasti!

Jatkettuani matkaani mieleni paljon iloisempana tajusin jotain muutakin, kasvoni oli turvoksissa!
Miten voi olla mahdollista että pelkän unen takia kasvoni on turvoksissa?! Olen koko päivän ollut järkyttyneessä tilassa mutta onneksi tapout treenin aikoihin turvotuksen tunne alkoi häviämään ja juotuani melkein kuusi lasillista vettä tunne oli kokonaan poissa.
Silti jäin miettimään että miten voi sellainen alitajuntaisesti tapahtuva uni vaikuttaa kehoon niin paljon! Mutta toisaalta, luulin sen oikeasti aamulla tapahtuneen joten..

Nämä on näitä elämän isoja mysteereitä mutta silti erittäin pelottavia!

Minulla on siis makealakko joulukuun loppuun asti ja pupuneidin hedelmärakeita eikä mitään muutakaan herkkua tänä vuonna!
Yllättävää on että jääkaapissa on kohta ollut kuukauden marabou suklaalevy ja minulla ei tee sitä yhtään mieli, tuhahdan vain joka kerta kun sen näen siinä ovessa ja mieleni vahvistuu ajatuksella että minä pystyn tähän!

Makeasta ja sen himosta nähty unia mutta virallisesti sitä ei siis tee mieli, mitä siis alitajuntani yrittää minulle kertoa? Että se on keholle pahasta, sen täytyy olla niin! =D

Nyt jätän tämän monologi yksin puhelun tähän tällä kertaa ja palaan kun on jotain sanottavaa (jälleen) tai viimeistään siis silloin ensi viikon keskiviikkona (kuten jo edellisessä postauksessa mainitsin..)


Flunssa.. =(

Jepulis.. Meidän perheeseen iski sitten 1.2 flunssa ja voi elämän kevät miten sitkeä onkin! Itselläni pahin kesti sellaisen viikkoa ja kaksi päivää ja vieläkin on jälkitautina limaista yskää sekä kaamea nuha..
Muu perhe säästyikin sitten vähemmällä, mutta saivat hekin siitä osansa..
Pisteitä niinä päivinä en jaksanut yksinkertaisesti laskea mutta makeaan en koskenut ja ruokaakin katsoin järkevän määrän aina annokseen ja kyllähän tuo painokin piti ruotunsa vaikka pisteitä ei tullutkaan laskettua..
Mitäs sitten TapOuttiin.. no se lähti sitten eilen ihan alusta sillä puolitoista viikkoa on kovin pitkä aika jäädä tässä ohjelmassa jälkeen.. joten eilen oli punnitus/mittaus alusta ja ensimmäisen viikon ensimmäinen treeni..
Yllättävän kivuttomasti menikin ja tämän päivän treeni tuli just tehtyä.. puoleen väliin asti tuntui että tämähän on lasten leikkiä, mutta koska vaihdoin kuminauhaan vastuksen ja treenin jatkuessa voin kyllä todeta että joo, ei se nyt ihan sitä sitten ollutkaan.. Armoa pyytelin vatsalihastreenin aikana! =P =D

Mites sitten ne mität vai?

Aloitetaan niistä edellisistä eli 19.1 oli paino 97.9, housun koko 46-48, rinnanymp. 112 ja vyötärö 116
28.1 paino oli 93.7, housun koko 44, rinnan ymp. 111 ja vyötärö 111

eilen

paino 90.5, housun koko 44 (niin että hiukan joutuu jo nostamaan vyötäröltä), rinnan ymp. 107 ja vyötärö 109

eli todella hyvään suuntaan ollaan koko ajan menossa! Tuntuu hyvältä tuntea kehossa nämä muutokset, vaikka paljon on vielä jäljellä niin näistä pienistä se lähtee eteenpäin ja antaa huomattavan paljon motivaatiota, tietäen samalla että tässä tuli melkein kaksi viikkoa sairastettua!


Tähän loppuun onkin vielä hyvä laittaa seuranta kuva josta näkee kuinka suuria muutoksia jo 6.4 kiloa voi saada kehossa aikaan!


Maha on huomattavasti pienentynyt ja tavoitteena nyt onkin sitten saada tuo paino ensi viikon punnitukseen, eli päivä 10 tapoutissa sinne alle 90 eli 89 niin olen todella tyytyväinen.. Miten siinä käy niin se vaatii paljon ponnisteluita ja aamulla koirien kanssa tunnin lenkkejä, niin ja tietenkin tapoutin ohjelman uskollista seuraamista ja toteutusta! =)

Mutta jos en palaa tänne ennen sitä niin ensi viikon keskiviikkoon!