torstai 26. helmikuuta 2015

Syömään!

Tässä tänään tajusin että hittolainen, pisteethän on ollu eilisestä lähtien 23, 24:n sijaan! Eli painonvartijoiden pisteet putoaa kun ysikymppinen muuttuu kasikymppiseksi.
No sen myöntä myös tuli syötyäkin..

 Aamu alkoi perinteisellä maustamattomalla, rasvattomalla jugurtilla johon laitoin 2rkl granola muromysliä. Kuulostaa mauttomalta mutta sitä se ei ole! Ulkonäköä ei pidä vähätellä, maistuu vaikka tätä on tullut jo syötyä kuukauden päivät aina aamupalalla, rahkat ovat tällä hetkellä taakse jäänyttä elämää. =P


Päivällä tuli käytyä asioilla kaupungilla niin kuis yllättäen kun isännän kanssa oltiin liikkeellä ja tämän lounasaika puski päälle, päädyimme syömään ulkona. Viimeisestä kahdestaan ulkona syömässä onkin mennyt sellaiset puolitoista vuotta! hui!
Totesimme ettemme anna enää sen tapahtua uudestaan ja jostain hommataan joku katsomaan tuhisijoiden perään että pääsemme viettämään kodin ulkopuolellakin yhteistä aikaa!

Mihin siis päädyimme? Amarilloon.. jep..
Monet varmasti ajattelisivat että sehän on vihoviimeinen paikka jonne kannattaa laihduttaessa mennä mutta siinä ovat väärässä. Hiukan kiusattuani tarjoilijaa ja tätä juoksutettuani keittiön puolella kysymyksellä paljon kaloreita tietyssä annoksessa on, isäntä kommentoikin että olen kuulemma tarjoilijan pahin painajainen!
Ihan sama vaikka olisikin! Tarjoilijan tehtävä on selvittää jos asiakas kysyy ja minähän kysyn! =D

Aivan mahtava tarjoilija olikin kiitos hänelle, ja lopulta kävikin niin että ennen kuin sain vastausta paljon heidän Vege pocketissa on kaloreita päädyin toiseen annokseen kysyttyäni tästä annoksesta että miten kastike on lautasella ja kuultuani että on kaiken alla, pyysin sen lautasen viereen (eli pieneen kuppiin).
No okei, olin pieni painajainen mutta pyysin kohteliaasti anteeksi aiheuttamastani vaivasta johon tarjoilija hymyili, totesi että sitä varten he ovat siellä ja lopuksi sanoi vielä perään että ihan hyvä se on kuulla paljon siinä vege annoksessa on kaloreita niin tietää seuraavalla kerralla kertoa.

Kuvaa tästä herkullisesta annoksesta en saanut, kiitos Amarillon hämärän valaistuksen mutta voin kertoa että kannattaa ottaa! Ja vielä siten että kastike tosiaan on sivussa! Siten saa itse määrittää kuinka paljon sitä ottaa..
Kyseessä siis on Amarillon campfire salmon.
Taivaallisen hyvää ja pitää nälän pitkään loitolla!

Koska annoksen pisteitä en tarkkaan pystynyt laskemaan, laskin sen pistetaulukkoa apuna käyttäen ja sain 10 pistettä. Sinäänsä ei paha määrä kun tyypillisesti lounaalla ja päivällisellä pitäisi syödä 8 pistettä.

Päivälliseksi olin jo kaksi päivää sitten pyytänyt isäntää tuomaan elintarvikkeet joten se oli todella helppoa vain tehdä kun olin hakenut tuhisijat tarhasta.
Kyseessä on itämainen broileri-nuudelikeitto. Otin ohjeen painonvartijoiden omasta kirjasta (tähän hätätään en löytänyt kuvaa kirjasta joten otan siitä joku päivä kuvan), joka on ollut todella isona apuna ruokia keksiessä!
Tämän yhden annoksen pistemäärä oli 3! Kyllä vain! Kolme!
Eli vaikka söinkin Amarillon ihanan lohen päivällä niin pisteitä on vieläkin jäljellä!

Näihin sanoihin voinkin lopetella tämän herkullisen tekstini kertoen samalla että pienemmän tuhisijan kanssa on tullut uusi harrastus tarhan pihassa..
Aina kun haen tuhisijoita, nuoremmasta on kivaa kun äiti käyttää häntä punnuksena! Eli tämän kanssa pitää tehdä kiertoliikkeitä, kyykkyjä yms. Sama jatkuu vielä kotona kun ruokaa pitäisi tehdä joten kuka sitä pt:tä tarvitsee kun on kaksi jo omasta takaa! =D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti