tiistai 17. helmikuuta 2015

Uni

Niinhän siinä sitten kävi että piti tulla ihan tänne asti kirjoittamaan siitä.. oli sen verran hullua.

Olin sohvalla, kaapissa kolme muumi suklaapatukka, marabou suklaalevy, tutti frutti karkkipussi ja pupuneidin hedelmärae pussi (näitä siis saa pääsiäisen aikaan kaupoista joita olen himoinnut joka vuosi näihin aikoihin..)
Siinä siis olin, ahmien herkkuja suuhuni tietäen ja sisäistäen ettei ne tee minulle hyvää. Siitä huolimatta söin niitä.. Kaikki meni ja vielä teki mieli lisää makeaa. Sitten iski morkkis, morkkiksen jälkeen iski lisä himot makeaan, siitä iski vielä suurempi morkis tietäen että teen vain itselleni hallaa. Katsoin mahaani joka oli kuin tammikuun alussa, pyöreä kuin jalkapallo. Oloni alkoi mennä huonoksi, tuntui kuvottavalta ja kauhealta. Sitten heräsin, katsoin miestäni joka myös heräili, tämä toivotti hyviä huomenia ym ihanaa.. En vastannut kuin muutamalla sanalla takaisin, jälkeenpäin mietittynä aika töykeästikkin..
Nousin, puin ja lähdin koiriemme kanssa tunnin lenkille.. Vasta lenkillä ollessani tajusin että se kaikki oli vain unta! Se ei tapahtunut oikeasti!

Jatkettuani matkaani mieleni paljon iloisempana tajusin jotain muutakin, kasvoni oli turvoksissa!
Miten voi olla mahdollista että pelkän unen takia kasvoni on turvoksissa?! Olen koko päivän ollut järkyttyneessä tilassa mutta onneksi tapout treenin aikoihin turvotuksen tunne alkoi häviämään ja juotuani melkein kuusi lasillista vettä tunne oli kokonaan poissa.
Silti jäin miettimään että miten voi sellainen alitajuntaisesti tapahtuva uni vaikuttaa kehoon niin paljon! Mutta toisaalta, luulin sen oikeasti aamulla tapahtuneen joten..

Nämä on näitä elämän isoja mysteereitä mutta silti erittäin pelottavia!

Minulla on siis makealakko joulukuun loppuun asti ja pupuneidin hedelmärakeita eikä mitään muutakaan herkkua tänä vuonna!
Yllättävää on että jääkaapissa on kohta ollut kuukauden marabou suklaalevy ja minulla ei tee sitä yhtään mieli, tuhahdan vain joka kerta kun sen näen siinä ovessa ja mieleni vahvistuu ajatuksella että minä pystyn tähän!

Makeasta ja sen himosta nähty unia mutta virallisesti sitä ei siis tee mieli, mitä siis alitajuntani yrittää minulle kertoa? Että se on keholle pahasta, sen täytyy olla niin! =D

Nyt jätän tämän monologi yksin puhelun tähän tällä kertaa ja palaan kun on jotain sanottavaa (jälleen) tai viimeistään siis silloin ensi viikon keskiviikkona (kuten jo edellisessä postauksessa mainitsin..)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti